Partalan kylä‎ > ‎

Historiaa

Kylä muodostuu ihmisistä ja taloista

Koiviston talo (kuva: Marja Arosanervo)

Ensimmäiset merkinnät pysyvästä asutuksesta Partalassa löytyvät vuoden 1539 Hämeen linnaläänin maakirjasta. Tuolloin Kauhkialan kylässä, johon Partalan alue kuului, oli kuusi taloa. Asutusta oli todennnäköisesti ollut jo aiemmin eräsijojen muuttuessa pysyviksi asutuksiksi. Jämsän kylistä Kauhkialan kylällä oli toiseksi suurin asutus Moiskalan kylän jälkeen. Vuonna 1630 Kauhkialan kylässä oli taloja kaksitoista, mutta lainsäädännön muuttuminen vuosina 1743 ja 1747 antoi oikeuden jakaa tiloja pienempiin osiin: tiloihin ja torppiin. Tämä kasvatti asutusta viidellä uudella talolla. 1700-luvun jälkipuoliskolla Partalaan muodostuivat seuraavat talot: Savo, Koivisto, Mäkelä, Jokela, Kivelä ja Valjasmäki. Tilat tunnetaan vieläkin näillä nimillä, vaikkakin alkuperäiset rakennukset ovat ajan myötä kadonneet. Torppia tuohon aikaan syntyi Partalan seudulle lukuisa määrä, osa näistä on vieläkin olemassa. Tästä alkoi Partalan kylän varsinainen kasvu sekä asutuksen ja asukkaiden osalta.

Kylän palvelut entisaikoina

Kylän keskus oli tuolloinkin Ala-Partalassa. Siellä oli parhaimmillaan kolme kauppaa toiminnassa sekä kioski. Ylä-Partalassakin oli kauppa. Kouluja oli kylällä kaksi: Ala-Partalan koulu, jonka nykyään omistaa Partalankosken kyläyhdistys, ja Ylä-Partalassa Jokioisten koulu. Kummankin koulun toiminta kouluna on päättynyt. Posti toimi kylällä vuoteen 1987, jolloin Posti aloitti toimintojensa supistamisen lakkauttamalla pienet kyläpostit. Asiasta käytiin tuolloin kylällä kiivasta keskustelua ja tehtiin kirjelmiä päättäjille, mutta tuloksetta. Kyläkauppa sai kuitenkin oikeuden toimia asiamiespostina, mikä lienee ollut laiha lohtu kyläläisille. Nyt kyläkauppakin on lopettanut toimintansa.

Teollisuutta ja tukinuittoa

Vuosisadan alussa Partala oli Jämsän teollistunein kylä. Tehtaat olivat useimmiten pieniä nyrkkipajoja, mutta ajankohtaan nähden niitä pidettiin kyllä tehtaina. Partala oli Jämsän ensimmäinen teollisuuskylä!

Partala tunnetaan maailmalla huopateollisuudestaan. Ensimmäisen huopatehtaan Partalaan perustivat veljekset Aleksi ja Verner Siltala (ent. Leiman) 1910-luvulla. Tehdas oli oikeastaan pieni vertas, jossa työ tehtiin käsityönä. Parhaimmillaan vuosisadan alkupuolella kylällä oli samanaikaisesti useita pieniä huopatehtaita. Tuohon aikaan myös Partalan vieläkin toimivat huopatehtaat, Alhon ja Lahtisen huopatehtaat, saivat alkunsa.

Juvénin kosken rannalla sijainnut Juvénin suksipajan perusti kotikylälleen Jämsässä tunnettu liikemies Heikki Juvén 1930-luvulla. Yritys teki suksia, joita tilattiin jopa Petsamoon asti. Sota-aikana puolustusvoimat tilasi suksia Juvénin suksipajalta. Parhaimpina aikoina kysyntä ylitti tarjonnan. Yritys toimi tuolloin merkittävänä kyläläisten työllistäjänä.

1860-luvulla poistuivat sahateollisuutta koskevat rajoitukset, mikä tarkoitti käytännössä laajamittaisen puunhankinnan alkamista. Puut oli helppo uittaa metsistä sahoille vesistöjä myöten. Kylällä alkoi tuolloin laaja tukinuitto, vaikka Nytkymenjoki oli melko mutkainen ja koskia oli useita, mikä aiheutti monenlaisia hankaluuksia uittajille. Keväisen uiton alkaminen tiesi kylälle melkoista hyörinää. Uittotyö jatkui siihen asti, kun rautatie valmistui eli viisikymmenluvulle.

Koskien voiman valjastaminen toi Jokelankoskelle myllyn, sahan ja suksiverstaan 1800- luvulla. Mylläri Karl Gustaf Lindroos aloitti myllyn toiminnan aluksi yksin, mutta vuonna 1866 sai yhtiökumppanikseen Kalle Virkajärven, jonka kuoltua Kallen poika Kalle Viktor jatkoi isänsä työtä. Sen sijaan Kalle Viktorin poika Julius Rikhard aloitti suksituotannon Jokelankosken lähellä sijaitsevalla Hietala-nimisellä tilalla 1910-luvulla. Verstas valmisti koivusta veistettyjä suksia, joilla oli kova kysyntä. Suksiverstas ei ehkä ollut niin suuri työllistäjä kuin toinen kylällä ollut verstas Juvénin suksipaja, mutta työllistäjä kuitenkin.

Rautatie tuli kylään

Rautatien rakentamisesta halki Suomen keskiosan oli puhuttu jo vuosikymmenet, mutta Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n perustajan ja johtajan, jalkaväen kenraali Rudolf Waldenin vaikutuksesta varsinainen työ aloitettiin 1938. Radan oli tarkoitus kulkea myös Partalan kylän kautta. Aluksi radantekijöitä oli sata, mutta hyvin pian määrä moninkertaistui. Parhaimmillaan radantekijöitä oli vuonna 1940 jopa kahdeksansataa henkilöä! Työntekijöitä tuli ympäri Suomea, mikä aiheutti melkoista liikettä Partalan seudulle. Radantekijöitä perheineen piti asuttaa jonnekin, niinpä monet kyläläiset ottivat heitä koteihinsa asumaan. Lisäväki kylällä toi uutta väriä kylän elämään monien tapahtumien muodossa. Sodan alkaminen viivästytti melkoisesti radan rakentamista, kun asevelvollisuusikäiset joutuivat lähtemään rintamalle, mutta heitä korvaamaan otettiin työmaalle sotavankeja. Monien vaiheiden jälkeen rata viimein valmistui vuonna 1950, ja vuonna 1952 pidettiin arvokkaat radan vihkiäiset.

Haitari niin haikeesti soi...

Partalassa on aina ollut soittajia, etenkin hanuristeja. Olipa olemassa Silvánin veljesyhtyekin.Moni teki myös soittopelinsa itse. Ei niin pientä juhlaa ollut, ettei musiikki soinut. Kylälällä oli työväentalo Hietalan raitilla ja tanssilava Sähäkän sillan lähellä. Tansseissa kävi väkeä kauempaakin, mikä vilkastutti kylän elämää. Kumpaakaan paikkaa ei ole enää olemassa: työväentalo purettiin 1968 ja tanssilava 1954.

Merkkihenkilöitä ja resitenttejä

Kylän historiasta löytyy useita valtakunnallisesti tunnettuja henkilöitä, kuten Partalan Valjasmäen tilalta lähtöisin oleva pankki- ja teollisuusmies Isak Julin, joka loi uransa Tampereella ja Forssassa. Myös Pirkko Työläjärvi parkaisi ensimmäisen itkunsa Partalassa, jonne rautatien rakentaminen oli hänen vanhempansa tuonut.

Paikallisista merkkihenkilöitä täytyy ehdottomasti mainita kylän resitentit (nimenomaan näin kirjoitettuna). Partalan resitentti on kylän merkkihenkilö, keulakuva.

Omalaatuisista partalalaisista ei ole koskaan ollut pulaa, siksi vielä kannattaa yhtenä merkkihenkilönä mainita korpifilosofi Einar Pitkänen (Järvelän Einari), joka oli "legenda jo eläessään". Einari eli erakkona Partalan Valkeejärvellä itsekyhäämässään mökissä, jossa oli vain maalattia. Hän elätti itsensä metsätöillä, uitoilla ja tekemällä töitä maataloissa. Einari oli hyvin seurallinen ihminen, mutta myös originelli ajattelija ja persoonallinen elämäntaiteilija. Vuonna 1957 päättyi Einarin elämäntaival, mutta Einarin sanontoja ja ajatelmia kuulee vieläkin vanhilta partalalaisilta. Hänellä oli mm. oma laskuoppinsa, jossa nollan merkkinä on piste. Tämän laskuopin avulla hän laski palkkansakin pennilleen, tosin kukaan muu ei ehkä oikein ymmärtänyt hän matemaattista laskutapaansa. Maailmankaikkeudesta hänen käsityksenä oli tällainen:

Minun mielestäni moalimassa on aurinko, kuu, moa ja Oamor. Niistä aurinko on kuun morsian, ja moan morsian on Oamor.

Sanopa sen selkeämmin.



Lisää tarinoita Partalan kylän historiasta voit lukea Pertti Gylldénin Partalan Kyläkirjasta, josta nämäkin historiatiedot ovat peräisin.

Kirjan painos on valitettavasti loppuunmyyty, mutta kirjaa voi lainata vaikkapa Jämsän kirjastosta. Uuden painoksen hankkimista harkitaan, jos riittävästi kirjan ostajia löytyy. Voit ilmoittaa halukkuutesi ostaa kyläkirja Partalankosken kyläyhdistykselle.

Comments